Nyt lomaillaan!

Ilmatkin ovat alkaneet suosimaan lomailijaa..Omalle mökille ei vielä päästä pidemmäksi aikaa, mutta ensi viikosta sitten...

Taivas on näyttänyt joka päivä erilaiselta. Mökiltä on hienot maisemat moneen suuntaan. Peltojen keskellä kun ollaan. Tänä vuonna vielä kauniiden rypsipeltojen!
Välillä ukkonen on jyrissyt ja on seurattu pilvien kerääntymistä taivaalla...

Mökillä vietettiin tulevan koululaisen syntymäpäivät. Samalla oltaisiin voitu juhlia meitä 5v-mökkiläisiä :) Saatiin lahjaksi hieno"halkokori".

 Kasvihuoneesta ollaan nautittu. Ollaan saatu sieltä myös omaa luomutuotantoa. Oman sadon tuomalle ilolle ei löydy sanoja!

Äidin yrttispiraalissa asuu liskoja. Niistä tuli isomman kavereita. Lopulta uskaltautuivat jo kädellekin.
Yrttispiraali on rakennettu permakulttuurin mukaisesti ja siinä tuntuvat kyllä yrtit viihtyvän..ja vähän muutkin. Samoin myös siellä todistetusti asuu vaskitsa ja sammakoita liskojen lisäksi.

Saatiin moottorisaha mökille ja pojat pääsivät vihdoin tekemään klapeja. Nyt niitä kuluukin kun sauna lämpiää aina kun mökillä ollaan...

Kauniita kesäpäiviä meille jokaiselle! Toivottavasti meillä jokaisella on loman aikana mahdollisuus uppoutua meille rakkaaseen tekemiseen. Uppoutua ja päästää muusta irti.

Kesällä kerran...

 ...pestiin multaisia perunoita. Juostiin pihalla vesisotaa leikkien. Rakennettiin majaa lakanoista. Nypittiin rikkaruohoja. Maalailtiin ja nikkaroitiin. Syötiin ja juotiin. Höpöteltiin. Naurettiin ja itkettiin.

Elämän makuisia kesäpäiviä on taas vietetty mökillä. Kesäpäivät ovat maistuneet myös mansikoilta ja mustikoilta. Välillä mullaltakin...

Perheen pienimmät ovat jo olleet tovin kesälomilla. Isommat vielä vuoropäivinä töissä, perheen yhteisiä lomapäiviä odottaen.

Lipstikkaa kerättiin kuivumaan, päihittää mennen tullen lisäaineiset liemikuutiot yms. keitoissa. Basilika omasta kasvihuoneesta, kasvatettu ilman myrkkyjä- mikä Onni! Kehäkukat aloittavat kohta kukintansa, tekisi mieli tilata jostain mehiläisvahaa ja kokeilla voiteiden tekoa. Jos ei tänä kesänä niin seuraavana sitten!
Kurkku viihtyy kasvihuoneessa. Toivottavasti on ollut muitakin pölyttäjiä liikkellä kuin mummu ja esikoinen että saadaan niitä kurkkujakin. Punajuuret ja porkkanat laitettiin kasvamaan hiukan myöhään viimeisenä valmistuneeseen laatikkoon. Porkkanoissa riittää ainakin harvennettavaa...

Meidän kokeilunhaluinen isi teki itse kalkkimaalia. Rahaa säästyi taas roppakaupalla ja kokeilun tulos lampolan osalta oli erinomainen. Mikä ilo! Ainut miinuspuoli oli sutimisesta tullut niskajumi maalauspäivän iltana...Sekin hoitui onneksi särkylääkkeellä ja levolla.

Syksyn sato tulee olemaan suloinen. Herukoita, karhunvatukoita, omppuja...

Viikonlopun aikana seurattiin pilvien liikettä. Välillä satoi ja välillä paistoi. Välillä kurjet huutelivat pellolla ja välillä oli täysin hiljaista.

Auringosta kerättiin voimaa ja saatiin tuntea sen eteenpäin vievä maskuliininen energia. Ajatuksissaan loi vaikka mitä uutta ja ihanaa.

Luonnon kasvu kuului kohinana korvissa. Niittykukkien lämmin ja suloinen tuoksu sieraimissa.

Auringon laskettua ajatuksetkin saivat rauhan. Ilma viileni ja oli aika asettua. Saunan jälkeen oli rauha olla kesäillassa. Taivas pysähdytti kauneudellaan.

Pysähtyminen toi jälleen kauneuden.

Ihmeelliset kasvit

 Mökin piha on taas ihanan vehreä. Vuoden kaunein aika, enkä ihmettele että päädyttiin ostamaan mökki juuri näihin aikoihin viisi vuotta sitten. Ensivisiitillä mökin piha näytti ihan salaiselta puutarhalta. Kukkivat lupiinit heinien keskellä, joiden keskellä tuuheat omenapuut rivissä. Kasvillisuuden keskellä unohdetut navetta ja hirsitalo. Molemmat rempallaan ja hieman surullisina.

Tokihan mökillä elämää oli. Linnut olivat saaneet pesiä pihalla rauhassa. Samoin hyönteiset olivat rakennelleet kotejaan sinne sun tänne. Liitelevät perhoset ja surisevat kimalaiset. Nyt meidän vain piti asettua niiden joukkoon.

Tätä asettumista ollaankin koitettu vaalia. Perhosille ja kimalaisille ollaan istutettu kukkivia kasveja lisää. Linnuille pesimispuita kaadettujen tilalle. Jokaisesta näkemästämme uudesta linnunpesästä osataan iloita. Tässä kohtaa myönnettäköön että kyyt ja myyrät eivät ole kovin tervetulleita mökillemme, viimeksi tiellä nähty suuri kyy ymmärsi onneksemme yskän ja luikerteli viereiseen metsään meidät kohdattuaan. Viereisessä metsässä asustivat myös mäyräpariskunta, joita voi enää vain muistella. Kevään ensimmäisinä mökkeilykertoina niiden luurangot löytyivät pesäkolojen vierestä täysin syötyinä, eivätpähän käy enää penkomassa äidin kukkapenkkejä. Toisaalta olisimme iloisesti kyllä asuneet jatkossakin mäyrien naapureina. Opeteltu vain yhteiseloa hieman ensiksi.

Kasvihuoneen ikkunaan oli törmännyt rastas ja taittanut niskansa. Pieni poikamme sen sieltä kasvihuoneen vieressä olevalta tuolilta löysi. Isompi pojista nikkaroi linnulle puisen arkun ja se haudattiin juhlaseremonioin. Oli kukkia ja hämähämähäkki-laulu. Ja sitten pohdittiin että olikohan tuo tyttö vai poika. Ja että miksiköhän se seuraavaksi syntyy...

Kasvit tuntuvat viihtyvän laatikoissaan ja lämpimässä huoneessaan. Basilikatkin lähtivät siemenestä täydellä kasvun voimalla. Perunat näyttävät vahvoilta ja mansikatkin ovat kukkineet kiitettävästi. Vielä kun saataisiin lämpöä ja kun rastaat jättäisivät meillekin osan. Herneistä oli joku käynyt jo osan syömässä joten hernepenkki on vähän harvennetun näköinen :) Avomaankurkku viihtyy kasvihuoneessa, mutta komposteissa harson alla värjöttelevät kesäkurpitsat kaipaavat lämpöä vaikka nauttivatkin tontin aurinkoisimmasta paikasta. Jaksaisivat vielä tovin odottaa niin eiköhän sitä lämpöäkin aleta saamaan. Tomaatteja on jo jonkin verran tuloillaan ja paprikat aloittavat kohta kukintansa...Kasveilla on meille suuri merkitys, suurempi kuin vain ravintoarvot.

"Kasvien kanssa voi oppia kommunikoimaan. Voit oppia tuntemaan niiden tavat. Aivan kuten sinulla on omat tapasi ja jokaisella eläimellä on omat tapansa, niin myös kasveilla on omat tapansa, oma mielen virta, oma lähestymistapa elämään. Kasvien mielet eivät sisällä ajatuksia, vaan ne kokevat ympäristönsä, ne tuntevat ympäristönsä ja niillä on tieto ympäristöstään. Kommunikointi kasvien kanssa on mahdollista, mutta erilaista kuin eläinten kanssa. Kun pääset syvään yhteyteen kasvien kanssa, tunnet niiden mielet ja se on sinusta hyvin virkistävää. Voit kokea kasvien elämänvoiman siirtymistä sinuun ja tulet huomaamaan että rauha täyttää mielesi. Se on seurausta yhteydestä kasvikuntaan, sillä kasvien mielet resonoivat sinun mielesi värähtelyjen kanssa. Ja niinpä jos ihmisellä on kauniita ja hyvinvoivia kasveja ympärillään, tekee se hänen mielensä rauhalliseksi." -Shrii Shrii Anandamurti Anandamayetriin välittämänä tekstissä Kommunikointi kasvien kanssa.

Joten pitäkäähän huolta kasveistanne ja hoitakaa niitä rakkaudella! Ja tunnustelkaa olotilaanne niiden läheisyydessä :) Lisää syvyyttää puutarhatöihin saa mm.Vladimir Megren Anastasia-kirjasarjasta missä käydään erityisen tarkasti läpi ohjeita kasvien kasvattamiseen  ja niiden tärkeää osaa omassa hyvinvoinnissamme sekä jopa yhteiskuntatasolla...

 Saunan pukuhuoneen muuri on saanut pintaansa rappauksen. Se käsitellään vielä kalkkimaalilla. Lattia höylättiin, hiottiin ja maalattiin koko perheen voimin ja nyt se on saanut pintaansa kauniin siniharmaan värin. Kaunis kierrätyslattia, vaatinut vain jonkin verran työtä.
Omassa ihanassa saunassa ollaan saunottu nyt ihan oikeasti kaksi kertaa koivuvihtoineen ja limppareineen.

Viikonlopun taivas oli todella kaunis ennen myrskyistä yötä. Piha oli taianomainen punaliilojen sävyjen värittämänä. Koko yö kuunneltiin sateen ropinaa peltikattoon.

Hyvästit keväälle ja terveiset kesälle!

Toukokuussa on mökkeilty sen jokaisena viikonloppuna eri kokoonpanoilla. Kotona kaupungissa on myös riittänyt tekemistä näin ennen kesää. Ajatuksena on ollut viikko toisensa jälkeen jotakuinkin sellainen että kunhan selvitään tästä viikosta. Ja maanantaina aloitetaan aina alusta :)

Arjen keskellä on ollut vähän juhlaakin kun ollaan vietetty mökillä 4-vuotissyntymäpäiväjuhlia. Myös päiväkodilla juhlittiin kesän alkua.

Muuten juhlalta ovat tuntuneet pienet pysähdykset arjessa. Sellaiset hetket joina on saanut kokea olevansa täysi ja jolloin on nähnyt muiden olevan täysiä. On saanut tehdä asioita mistä todella nauttii tai olla tekemättä jos on siltä tuntunut.

 Ruohikko oli eräänä toukokuisena viikonloppuna täynnä valkoisia kukkien terälehtiä kun tulimme illalla väsyneinä mökille. Tuona iltana saimme nauttia värien kontrastista ja huokailla valkoisen kukkasateen keskellä...Yritimme epätoivoisina ottaa kuvia tuosta ihmeellistä hetkestä, mutta yhteenkään kuvaan ei saatu talteen tuota hetken ihmeellisyyttä. Yhdessäkään kuvassa ei näkynyt kukkien paljous ja sen tuoma lumoava tunnelma...

Metsäpurolla retkellä saimme koko perhe olla täysiä. Kuljimme mutkittelevan puron johdattamina syvemmälle metsään ja kuuntelimme sen hiljaista solinaa...Keväisen metsän värit. Koivut, kuuset ja haavat. Saniaiset, mustikan varvut, metsäorvokit, metsätähdet ja kielot.

 Puutarhan hoidossa mieli ja sielu lepäävät. Pääsee pitämään huolta hentoisista kasveista ja näkemään niiden kasvun siemenestä täyteen voimaansa.

 Itse olin onnesta soikeana kun sain kerätä tuoreita teen aineksia suoraan pihalta...vadelman lehteä, mustaherukan lehteä, poimulehteä.

 Syreenien ihastuttava tuoksu houkuttelee antamaan niille hieman huomiota ohi kävellessään. Mikä ihana vuodenaika! Nämä värit, tuoksut ja tunnelmat herkistävät mielen. Puhumattakaan niistä pienistä peuran vasoista ja linnun poikasista joita olemme päässeet ihastelemaan...

4-vuotiaan poikamme lempiväri on pinkki ja siksipä syntymäpäivien juhlaherkutkin olivat osittain pinkkejä. Toiveena hänellä oli prinsessa-kakku ja lopputulos oli jotain sinnepäin...

Huomenna päästään taas mökille. Ja SAUNOMAAN. Pellavaiset laudeliinat ja smurffilimut on jo pakattu koriin :)

Aika

Aika on ihmeellistä. Se juoksee niin kovaa vauhtia eteenpäin että näin ruuhkavuosina tuntuu laahavan epätoivoisesti sen perässä. Yrittäen hetkittäin tarttua siihen kuin mielipuoli. Iskostaen muistiin tuon hetken tai tunteen, niin että olisi jotain mihin tarttua myöhemmin.
 Aina keväisin ihmettelen miksi en huomannut vihreyden tuloa aikaisemmin. Miten nyt jo voin nähdä västäräkin. Miksi taas mökin pihan sipulikukat olivat kauneimmillaan kun emme olleet itse paikan päällä.

Näin äitienpäivän aikaan tahdoin antaa lapsille aikaa. Aikaa olla. Aikaa kuunnella, ihmetellä, tehdä yhdessä ja pysähtyä. Käytiin kalastamassa, istuttiin joen pientareella onget kädessä. Välillä pienemmän onki ui vedessä miltei kokonaan. Ei haitannut, eihän tänne tultukaan hakemaan kalaa vaan olemaan.
 Itse katselin kuolleita pajuja. Ne olivat kauniin rosoisia. Ne olivat saaneet uuden elämän lintujen pesäpuina. Rentukoiden muodostavat keltaiset väriläiskät ilahduttivat mieltä. Puiden oksat kieppuivat veden pinnalla pyörteiden tanssittaessa niitä. Täällä tavoitin ajan. Sain vihdoin kulkea hetken sen kanssa käsikädessä, eikä tarvinnut kapinoida sen etenemistä. Mietin:"Tämä kai on se kalastuksen syvin olemus".

Ei saatu kalaa, ja jännitys oli kuitenkin lapsilla käsin kosketeltavissa. Isoveli oli silmin nähden pettynyt. Oltiin kuitenkin lopulta iloisia, että saatiin jännitystä ja kalat saivat jäädä kotiinsa nauttimaan elämästään. Pienempi oli iloinen jo retkestä. Tulee uusia ja erilaisia retkiä.

Löydettiin kauniita valkoisia joutsenen sulkia, puhtaita ja täydellisiä. Luonnon taideteoksia, pienempi otti höyhenet käsiinsä ja harjoitteli pellolla lentämistä. Kaikki haluavat lentää, vapaina ja onnellisina. "Äiti mä osaan." "Hienosti osaatkin, kunhan vain haluat ja uskallat!"

Retken suurin ilo oli nähdä lapset luonnossa. Olin niin onnellinen lasten luontoyhteydestä. Etenkin pieni tuntui nauttivan kaikesta ja ihmettelevän kaikkea. Ei tarvinnut pelätä. Nokkonen poltti hieman sormea ja niskaa kun jokapaikkaan olisi tehnyt mieli levähtää. Lopulta löytyi ihana makoilupaikka lepän juurelta joen varrelta. "Äiti mä haluan levätä tässä." Niin kaunista. Kaunis lapseni luonnon sylissä. Tätä näkyä en olisi halunnut olla kokematta mistään hinnasta. Kasvimaan työt tuntuivat alussa houkuttavammalta kuin kalaretki, mutta onneksi lähdettiin.

Enää ei ollut harmaata. Varpaatkin pääsivät nauttimaan maasta ja sen lämmöstä. Kerättiin vuohenputkia ja syötiin metsästä ketunleipiä. Istutettiin uusiin kasvulaatikoihin perunaa, mansikkaa, papuja, herneitä, lehtikaalia, salaattia, kukkia, kesäkurpitsaa...Saatiin nauttia lämmöstä. Lämmin tosiaan oli kun lapioitiin kasvulaatikoihin multaa auringon paahteessa.

Illalla työt pysäyttivät pitenevät varjot ja lintujen hiljenevä laulu. Laskevan auringon punertavat säteet. Yöllä jopa unisin silmin oli kurkistettava kirkasta tähtitaivasta saunamökin ikkunasta. Jonain yönä jaksaisin ehkä jopa valvoa ulkona tähtiä katsellen. Nyt piti nukkua, jotta jaksoi aamulla herätä lasten äitienpäivätoivotuksiin. Aamupala oli katettu kasvimaan viereen auringon jo lämmittäessä. Pienempi oli istuttanut orvokkeja ja hoitanut pieniä taimia rakkaudella. Isompi oli pujotellut säihkyviä helmiä koruksi tähden muotoon. Minun taimeni ja tähtöseni.