sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Syyskuisia askareita

Kahteen viikkoon ei päästy mökille. Voi sitä rämpimistä. Asioiden selvttelyä, päivistä selviämistä, niitä näitä ja kivisiä seiniä. Puolitututuiltakin kuuli jo että viikonlopun mökittömyys alkoi kuulumaan äänessä ja näkymään ulospäin.

Ei kukkien kasvun ihailua, ei oman maan herkkujen poimimista, ei itselle tekemistä. Mökille ikävä oli kova.

Perjantaina iloittiin. Mikään ei tuntunut kovin vakavalta ja iloa riitti. Naurua ja kepeyttä. Ei tarvinnut enää kaivata mökille kun tiedettiin että sinne päästään. Suuresta kaupungista pois ajaminen ja pieni välipysähdys jo helpotti...Puiden jykevää rauhaa ja syystuulen raikasta virettä. Lehtien väriloistoa ja hiekkateitä.
.




Pihalla meitä oli vastassa korkeat auringonkukat ja pelargonia oli herännyt lämpimien syyspäivien myötä uuteen loistoonsa. Kasvihuone oli kypsyttänyt meille herkullisia punaisia tomaatteja heitteille jätöstä huolimatta ja taivaalla aurassa lentelevät kurjet jättivät meille taas hetkeksi hyvästit huudoillaan. Kotona oltiin. Ko-to-na (Niinkuin ekaluokkalaisellamme on tapana tavata.)

Tartuttiin haravaan, ruohonleikkuriin ja porakoneeseen. Kattiloihin, maalisutiin ja kastelukannuun. Touhuttiin syyspuuhissa.
Lopputulokset olivat jotakuinkin tätä luokkaa:






 Lampolan seinä sai itsetehtyä kalkkimaalia puupintaansa. Lampolaan on muutenkin lähiaikoina vähän rakenneltu uusia portaita yms. Lampolan ylisille pihalta johtava ramppi sai myös uuden asun ja hienot kaiteet, harmi vaan ettei näitä muistettu vielä ikuistaa. Tehtiin kehäkukka-suolasaippuaa omista kehäkukan kuivatuista terälehdistä ja se oli yllättävän antoisaa. Aikaisemmin ollaan tehty mehiläisvahavoiteita uutetusta kehäkukastamme...

 Syksyiset illat ovat kauniita. Tunnelmaa luomaan riittävät muutamat lyhdyt.

Täysikuu oli yöllä taas maaginen. Se valaisi omenapuut yöllä taianomaisella hohteellaan ja heitti pitkät varjot pitkin pihanurmea. Mökin piha oli kuin menninkäismetsä ja meidän pikkuinen mökki kuin menninkäisperheen pieni kotitalo missä nukuttiin vieri vieressä tuhisten peittojen alla...Pienin menninkäispoika ei jaksanut ennen nukahtamistaan edes saunaan kun päivän työt ja illan tuhti ateria alkoivat tuomaan unen silmiin ZZZzzz...