maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ihmeelliset kasvit



 Mökin piha on taas ihanan vehreä. Vuoden kaunein aika, enkä ihmettele että päädyttiin ostamaan mökki juuri näihin aikoihin viisi vuotta sitten. Ensivisiitillä mökin piha näytti ihan salaiselta puutarhalta. Kukkivat lupiinit heinien keskellä, joiden keskellä tuuheat omenapuut rivissä. Kasvillisuuden keskellä unohdetut navetta ja hirsitalo. Molemmat rempallaan ja hieman surullisina.

Tokihan mökillä elämää oli. Linnut olivat saaneet pesiä pihalla rauhassa. Samoin hyönteiset olivat rakennelleet kotejaan sinne sun tänne. Liitelevät perhoset ja surisevat kimalaiset. Nyt meidän vain piti asettua niiden joukkoon.

Tätä asettumista ollaankin koitettu vaalia. Perhosille ja kimalaisille ollaan istutettu kukkivia kasveja lisää. Linnuille pesimispuita kaadettujen tilalle. Jokaisesta näkemästämme uudesta linnunpesästä osataan iloita. Tässä kohtaa myönnettäköön että kyyt ja myyrät eivät ole kovin tervetulleita mökillemme, viimeksi tiellä nähty suuri kyy ymmärsi onneksemme yskän ja luikerteli viereiseen metsään meidät kohdattuaan. Viereisessä metsässä asustivat myös mäyräpariskunta, joita voi enää vain muistella. Kevään ensimmäisinä mökkeilykertoina niiden luurangot löytyivät pesäkolojen vierestä täysin syötyinä, eivätpähän käy enää penkomassa äidin kukkapenkkejä. Toisaalta olisimme iloisesti kyllä asuneet jatkossakin mäyrien naapureina. Opeteltu vain yhteiseloa hieman ensiksi.

Kasvihuoneen ikkunaan oli törmännyt rastas ja taittanut niskansa. Pieni poikamme sen sieltä kasvihuoneen vieressä olevalta tuolilta löysi. Isompi pojista nikkaroi linnulle puisen arkun ja se haudattiin juhlaseremonioin. Oli kukkia ja hämähämähäkki-laulu. Ja sitten pohdittiin että olikohan tuo tyttö vai poika. Ja että miksiköhän se seuraavaksi syntyy...




Kasvit tuntuvat viihtyvän laatikoissaan ja lämpimässä huoneessaan. Basilikatkin lähtivät siemenestä täydellä kasvun voimalla. Perunat näyttävät vahvoilta ja mansikatkin ovat kukkineet kiitettävästi. Vielä kun saataisiin lämpöä ja kun rastaat jättäisivät meillekin osan. Herneistä oli joku käynyt jo osan syömässä joten hernepenkki on vähän harvennetun näköinen :) Avomaankurkku viihtyy kasvihuoneessa, mutta komposteissa harson alla värjöttelevät kesäkurpitsat kaipaavat lämpöä vaikka nauttivatkin tontin aurinkoisimmasta paikasta. Jaksaisivat vielä tovin odottaa niin eiköhän sitä lämpöäkin aleta saamaan. Tomaatteja on jo jonkin verran tuloillaan ja paprikat aloittavat kohta kukintansa...Kasveilla on meille suuri merkitys, suurempi kuin vain ravintoarvot.

"Kasvien kanssa voi oppia kommunikoimaan. Voit oppia tuntemaan niiden tavat. Aivan kuten sinulla on omat tapasi ja jokaisella eläimellä on omat tapansa, niin myös kasveilla on omat tapansa, oma mielen virta, oma lähestymistapa elämään. Kasvien mielet eivät sisällä ajatuksia, vaan ne kokevat ympäristönsä, ne tuntevat ympäristönsä ja niillä on tieto ympäristöstään. Kommunikointi kasvien kanssa on mahdollista, mutta erilaista kuin eläinten kanssa. Kun pääset syvään yhteyteen kasvien kanssa, tunnet niiden mielet ja se on sinusta hyvin virkistävää. Voit kokea kasvien elämänvoiman siirtymistä sinuun ja tulet huomaamaan että rauha täyttää mielesi. Se on seurausta yhteydestä kasvikuntaan, sillä kasvien mielet resonoivat sinun mielesi värähtelyjen kanssa. Ja niinpä jos ihmisellä on kauniita ja hyvinvoivia kasveja ympärillään, tekee se hänen mielensä rauhalliseksi." -Shrii Shrii Anandamurti Anandamayetriin välittämänä tekstissä Kommunikointi kasvien kanssa.

Joten pitäkäähän huolta kasveistanne ja hoitakaa niitä rakkaudella! Ja tunnustelkaa olotilaanne niiden läheisyydessä :) Lisää syvyyttää puutarhatöihin saa mm.Vladimir Megren Anastasia-kirjasarjasta missä käydään erityisen tarkasti läpi ohjeita kasvien kasvattamiseen  ja niiden tärkeää osaa omassa hyvinvoinnissamme sekä jopa yhteiskuntatasolla...

 Saunan pukuhuoneen muuri on saanut pintaansa rappauksen. Se käsitellään vielä kalkkimaalilla. Lattia höylättiin, hiottiin ja maalattiin koko perheen voimin ja nyt se on saanut pintaansa kauniin siniharmaan värin. Kaunis kierrätyslattia, vaatinut vain jonkin verran työtä.
Omassa ihanassa saunassa ollaan saunottu nyt ihan oikeasti kaksi kertaa koivuvihtoineen ja limppareineen.


Viikonlopun taivas oli todella kaunis ennen myrskyistä yötä. Piha oli taianomainen punaliilojen sävyjen värittämänä. Koko yö kuunneltiin sateen ropinaa peltikattoon.





Ei kommentteja: