sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kesäkauden päätösjuhlat ja tervetulotoivotus hämärälle!





 Ollaan juhlittu kesän lopetusta ja hämärän tuloa vaikka mökkikausi jatkuukin vielä X-ajan. Aikaisempina vuosina ei olla vielä elelty mökillä valmiin saunan kanssa, joten tuleva näyttää että mihin saakka pysytään täällä lämpiminä...

Juhliin lapset innostuivat askartelemaan kurpitsalyhtyjä ja muita koristeita luonnon materiaaleista. Esikoinen niputti vaahteranlehtiä lankaan roikkumaan ja kuopus taiteili oksan pätkästä, kuparinauloista ja langasta hienon virityksen verhotankoon roikkumaan. On aina ilo olla todistamassa lasten kekseliäisyyttä, kun neulan puuttuessa esikoinen keksi sitoa langanpätkän kuparinaulan päähän ja sai näin kuljetettua langan lehtien keskeltä lävitse.

Juhlissa sytyteltiin hämärän tullen lyhtyjä ja kynttilöitä, lämmitettiin sauna, syötiin täytettyjä pitaleipiä ja herkuteltiin minttusuklaa raakakakulla.






 Mökillä on tullut sisäiltyä tavallista enemmän kun ollaan osa oltu kunnon syysflunssassa jo pidempään. Tälläkin hetkelläkin kirjoittaminen tapahtuu saunan lauteilla(!) läppärin kanssa, koska puun lämpö ja rätinä tuntuvat nyt paremmilta kuin sähköpatterin kuiva lämpö. Samaan aikaan tosin navetan puolella kuuluu myös ritinä ja natina kun seinää kaatuu ja ovesta lentää ulos vuoroin naulaista lautaa ja vuoroin kipsilevyä...

Ollaan myös rakenneltu ylisille johtavaa uutta ramppia/siltaa ja siihen kaiteita. Vielä ei ole ihan valmista mutta pitkällä ollaan jo. Ylistä ollaan myös siivoiltu ja tehty uutta lattiaa...Aika näytää mikä myllerrys alakerrassa käy...kesäkeittiö oli ainakin lähtenyt tasoineen ja kaappeineen :)

Saippuoiden parissa ollaan myös askarreltu vaihtelevin tuloksin. Ollaan tehty ruusuista suolasaippuaa sekä jouluista kaura-kanelisaippuaa. Vielä olisi ennen talven tuloa toiveissa ehtiä tekemään muutama erä erilaisia saippuoita.
Pihalla on todella tuulista, mutta kaunista. Viime vkonloppuna haravoitiin koko piha. Tänä viikonloppuna ollaan lähinnä katseltu kun tuuli on pyörittänyt lehtiä keoiksi pitkin pihaa...

Viimeisen kuvan kasa ei ole kylläkään tuulen tekemä vaan lasten hyppykasa!
Lauteilla paranteleva taitaa tarttua vaihteeksi kirjakasaan ja kuittaa tältä erää :) Sairastelussa on ainakin se hyvä puoli, että saa luvan kanssa pysähtyä asioiden äärelle ja kenties oivaltaa jotain vieläkin vähän syvemmin...


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Keltaista, punaista, keltaista, punaista...





Luonto näyttää kauneutensa ennen paljautta. Väriloistoa ja runsautta.

Värejä voisi tuijottaa loputtomiin. Lapset haluavat prässätä kaiken ja aikuinenkin kulkee katse maahan kiinnittyneenä. Toinen toistaan kauniimpia yksilöitä maahan leijailleena. Viimeiselle matkalleen lähteneenä. Ennen palaamista luonnon kiertoon...

Kahisevat lehtikasat pihanurmella ja maahan pudonneiden pihlajanmarjojen poksahtelu kenkien alla. Keltaiset aamuauringon säteet ja matalalta paistava oranssi ilta-aurinko.

Syksy tietää kesän loppua ja enteilee talvea, mutta se tekee sen kauniisti. Kuin hyvitellen tulemistaan...

Syksyllä tuntee pienuutensa, kun luonto taas aloittaa valmistautumisensa talveen. Kukaan ei kysy että haluanko päästää linnut etelään. Kukaan ei kysy että pidänkö sormien nipistelystä heti aamutuimaan huussille juostessa. Kukaan ei kysy että olenko valmis luopumaan rakkaista istutuksistani.

Ihminen manipuloi toiminnallaan nykyään kaikkea mitä voi, mutta vuodenajat tulevat tahdostamme riippumatta. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan, pidimme siitä tai emme. Olemme valmistautuneet siihen tai emme. Ja hyvä niin. Tämän ajan ihminen tarvitsee nöyrtymistä ja sen opettelua enemmän kuin arvaakaan.



Lapset olivat tyytyväisiä kun viereinen pelto oli viimeinkin puitu. Puumajalta oli hetkessä painautunut maahan pieni polku, mitä pitkin sipsutettiin pellolle leikkimään. Milloin haettiin olkia, milloin tutkittiin traktorin jälkiä.

Omenatkin ollaan melkein saatu kerättyä. Jääköön myyrille loput talvivarastoon. Pari viikonloppua jaksettiin ravistella puita ja jaella omenoita pitkin naapurustoa, mutta tänä viikonloppuna ei enää jaksanut muuta kuin välillä napata omenan syötäväksi ohi kulkiessaan. Omenapuut ovat vanhoja ja sadon kerätäkseen niitä saa ravistella tai kiivetä todella korkealle. Ravistelun jälkeen omenoiden keruu koreihin ja kompostiin käy työstä. Ekaluokkalaisen kiipeilyintoa ollaan päästy hyödyntämään kiitettävästi ja jälkeenpäin on hieman ehkä kauhistuttanut kiipeilykorkeudet...


Auringonkukan siementen kerääminen talteen käy taiteen luomisesta tai meditaatiosta. Äidin keräillessä kuopus kuori siemeniä ja maisteli tyytyväisenä. Hyviä!

Unikonsiementen kopistelu kuivuneista siemenkodista oli mahtavaa. Hykerryttävä ropina vasten alustaa. Harmitti suorastaan kun siemenkodat oltiin saatu tyhjennettyä.

Kehäkukan siemeniä on P-A-L-J-O-N. Mietittiin että tarvitaan varmaan pelto ensi vuonna niiden viljelyyn. Vähintäänkin jyrsijä että saadaan maa käännettyä ilman selkäkramppia.

Lehtikaalikin on innostunut viimein kasvamaan kun se on saanut viileydestä voimia vastustaa kaaliperhosia ja niiden toukkia. Ehkäpä tätä kaivetaan sitten talvella vielä lumen alta :)



Onhan tämä syksy nyt suloista aikaa kesän lopusta huolimatta! Keräilijänä saa olla kiitollinen kaikesta kuivatusta, soseutetusta ja pakastetusta. Teetä, mausteita, kosmetiikkaa, marjoja, hilloja ja siemeniä taas seuraavaan vuoteen. Kauniita muistoja mökkikesästä talletettuna sydämeen ja suunnitelmia siirrettäväksi seuraavaan kesään.