tiistai 2. helmikuuta 2016

Kaipaus

Kaipaus on voimavara. Se saa meidät tekemään asioita.

Se vie meidät märkänä talvisena päivänä metsään kokemaan ykseyttä ja ihmettelemään puissa kasvavaa tontun partaa...
Kaipaus saa meidät lukemaan biodynaamisesta viljelystä keskellä talvea ja kaatamaan keittiön pöydän täyteen syksyllä kerättyjä kuivuneita siemeniä.



Se saa meidät iloitsemaan ikkunalaudalla kasvavasta sipulikukasta ja siirtämään ruukkua valon mukana. Kaipaus saa meidät hymyilemään ruokapöydässä kun syödään viimeisiä kesän juureksia.
Kaipaus saa meidät istumaan yömyöhään television edessä katsoen ohjelmia, missä ihmiset toteuttavat unelmiaan omasta talosta.
Kaipaus muistuttaa meitä menneestä ja tuo iloa tulevasta.

Kaipaus kietoo meidät syliinsä ja ravistelee hiljaa. Välillä se kasvaa valtaisaksi, niin suureksi että tuntuu että pakahtuu. Lumen valkoinen kauneus ei enää ilahduta, kynttilän valo ei lämmitä sydäntä. Ei varsinkaan kaupungissa. On pakko selata asuntoja maalta ja pysähtyä miettimään.
Mitä jos kaiken laittaisi palasiksi? Vai onko tämä kaipaus niin suurta juuri siksi koska on kyse väliaikaisesta? Mitä jos tunne muuttuu?
Näiden kysymysten ja mietteiden jälkeen palataan usein siihen, että näin on hyvä NYT. Lapsilla on kaikki hyvin kaupungissa, toinen aloittaa syksyllä koulun. Kaupungissa on ihmisiä ja tapahtumia. Yhteisöllisyyttäkin ja oikeita kohtaamisia.
Vaikka kaipaus saakin välillä yliotteen niin se helpottaa kun mökille pääsee.

"Myös tämän päivän ihmisillä on kaipuu saada kokea yhteys ympärillään oleviin eläviin olentoihin, eläimiin ja kasveihin. He kaipaavat saada olla luonnonympäristössä. Keinotekoisessa maailmassa eläessään he eivät kuitenkaan pysty tuntemaan luonnonrytmejä. He ovat onnettomia ja levottomia, mutta eivät löydä levottomuutensa syytä, koska eivät tunne sen alkuperää. He eivät tunne että on täysikuu, he eivät tunne että vuorovedet liikkuvat, he eivät tunne että ilta on saapunut- keho ja mieli eivät ole harmoniassa luonnonrytmien kanssa. Aineellisuutensa keskellä he eivät ole kadottaneet vain luonnonympäristön rytmiä vaan myös yhteyden toisiinsa." -Kirjasta Kosketa ääretöntä,ihmisyyden suuri seikkailu

Mökillä täysikuun voi tuntea. Mökillä voi tuntea sinisen hetken ja pimeyden tulon. Mökillä voi tuntea puiden sisäänpäin kääntymisen talvella ja kasvavan elämänvoiman valon lisääntyessä. Mökillä voi tuntea.

2 kommenttia:

Hannele // Lilla Sand kirjoitti...

Upeaa pohdintaa! Positiivisia kylmiä väreitä ja saa aistit kananlihalle

Katariina Mikael kirjoitti...

Kiva kuulla että pidit kirjoituksesta :)