sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Osana kaikkeutta

Luonto tyhjentää ja täyttää.

Sen hiljaisuus ja suloisesti soljuvat soinnut.

Luonto inspiroi ja ohjaa lempeästi hiljentymään.

Muutokset, kaikki ne mahdollisuudet ja kasvava epävarmuus.

Erillään ja niin vahvasti osana kaikkeutta.



"Katso tuolla on korppi. Niin on. Tietääköhän se itsekkään mihin se on menossa? Ei varmaan, se kaartoi takaisin.  "

Muuttuvat haaveet ja suunnitelmat. Omat ja yhteiset.
"Täällä mä sitten pidän niitä kursseja, tehdään tuosta avarampi tila. Ja pojille leikkihuoneet tonne. Toi muuri ei oikeastaan näytäkään niin lohduttomalta."
"Kaadetaanko kuitenkin noi pajut jotta saadaan kasvimaata laajennettua?Kai se on pakko vaikkei oikein haluiskaan, kurpitsat tarttee paljon valoa. Tuolta jos kattoo niin ne kukat näyttäs tosi hienolta tässä. "








"Katso äiti miten lumi kimaltelee. Miten kaunista. Nyt sataa lunta. Eipäs, kun puista tippuu lunta kun tuulee."




 Linnuille laitettiin puihin roikkumaan ruokaa. Pienet jalanjäljet tekivät polkuja lumeen kun yhden omenapuun viereltä juostiin toisen luo.

 "Nyt linnut tulevat iloisiksi kun ne saavat ruokaa. Missä ne kaikki on? Eivät ne nyt uskalla tulla, tulevat sitten kun lähdetään."

-Päätä joka päivä tehdä jotakin toisten hyväksi. Toimi ajattelematta lainkaan, mitä itse hyödyt. Tällä tavoin kehität mielen puhtautta sekä juurrutat sydämeen lempeyttä. Anna sen, mitä olet istuttanut kasvaa elämässäsi. -Maetreyii Nolan kirjassa Hiljaisuuden kuiskaus


Suurempi joka jaksoi veti pienempää pulkassa. Taivas punersi ja se tiesi pimeyden tuloa. Se oli pienillekin jo kerrottu. Auton takapenkiltä kuului vielä"Wau!"kun käännyttiin katsomaan laskevaa aurinkoa puiden yläpuolella.

"Ei me tämän enempää voida antaa kun näitä mieleen jääviä kokemuksia luonnossa. Se on kyllä tärkeetä."



Ps. Blogi on piiiiiitkän tauon jälkeen taas elossa ja sekin muuttuu pitäjiensä mukana :) Mitä kaikkia kauniita asioita ja hetkiä saadaankaan vielä jakaa kanssanne...





 





3 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

Löysin tänne jonkin aikaa sitten.. ja tuntui kuin olisin löytänyt kotiin. Harmittelin, että onkohan tauko pitkä. Ihanaa kun jatkat taas!

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun kirjoitat.
Voisitko muuttaa jotenkin blogin alustaa kun en saa välilehtiä näkymään kunnolla ja olisi mukava myös nähdä ns. aikajana missä on vuodet kirjoitusten vieressä niin voisi helposti selata kirjoituksia. Odotan mitä seuraavaksi tontilla tapahtuu.

Katariina Mikael kirjoitti...

Hei, kiitos kommenteista <3 Katsotaan jos saamme muokattua blogin ulkoasua mukavammaksi lukea :) Iloa päiväänne!