Räiskyvää tulta ja historian havinaa

Valkoinen lumipeite on koristellut puut ja rakennukset. Tuntui kuin oltaisiin saatu valoa valkeuden myötä runsaasti lisää...

Syksyiset ja vuoden lopun myrskytuulet olivat jonkin verran heitelleet oksia maahan ja repineet suojia nuorilta puilta, mutta suurin osa oli ennallaan. Lumilapiolla oli sen verran käyttöä että saatiin polut tehtyä pihalle ja puhdistettua saunan terassi lumesta.

Polteltiin roskia ja grillattiin makkaraa. Hirsitalosta kannettiin edellisten omistajien aikana revittyjä pinkopahveja poltettavaksi ja ihasteltiin vanhoja tapettikerroksia. Harmi ettei noista ollut enää muuhun kuin arkistoitavaksi pieniltä osin talon historiankirjoihin...

Löydettiin lisää lyijykynällä piirrettyjä naisten muotokuvia tapeteista. Samoja muotokuvia löytyy jopa yli metrin korkuisina muuriin piirrettynä ja yhden huoneen pinkopahveista. Täytyneen joskus julkaista taidepäivitys näistä kaunottarista jotka asuttavat tällä hetkellä taloamme kärsien pakkasesta ja hiiristä...

Tuli lämmitti niin että ulkona viihdyttiin pimeän tuloon saakka.

Sinisen hetken mentyä yksi torkahti nuotiolle äidin syliin kun muut vielä vahtivat tulta. Pimeyden ympäröiminä vilkutettiin mökille ja isovanhemmille ja suunnattiin kotia kohden. Automatkalla mieli täyttyi tulevan kevään suunnitelmista.

Kevättä kohti mennään kovaa vauhtia...eikö? :)