Aurinko pilkisteli pitkästä aikaa pilvien takaa ja peltojen välissä kulkevalle tielle painautui kahdet jalanjäljet sekä pulkan jalaksien painaumat. Tuuli puhalsi navakasti ja jostain kaukaa kantautui naapurin koiran haukunta. Toinen pienistä hykerteli tyytyväisenä pulkan kyydissä, kun pienempi nukkui rauhaisasti pää painautuneena äidin rintaa vasten. Tätä oli odotettu kaikkien joulukyläilyjen ja uudenvuoden paukuttelujen jälkeen. Mökille oli ikävöity. Mökin pihamaa kertoi meille, että talvipäivistä oli käynyt nauttimassa myös jänisperhe, mutta muuten hanki oli täysin koskematonta.
Pieni roikutti liukuria pulkan reunojen yli ja oltiin yhdessä tuumailtu sillä laskemista lumisen sepelikasan päältä. Perillä odottikin yllätys, kun sepelikasa olikin pienempi kuin muistimme eikä sen päällä ollut tietoakaan lumesta. Emme tietenkään olleet tullut ajatelleeksi, että sepelikasaa on suojannut jykevä pihamäntymme tiheine oksineen. Liukuri jätettiin siis suosiolla syrjään sillä tekemistä riitti kun varastosta löytyi lapio ja stiga...
Töiden ja huvittelun jälkeen eväät maistuivat hyvältä, vaikka pakkassäässä sormia pisteli voileipää pidellessä. Tällä jaksetaan taas odottaa kevättä ja kesää, kun sisään hiipi se tunne minkä takia tänne aina jaksetaan ajaa.Kiitos jälleen mökki, illalla kaivetaan lehtiöt esiin ja aletaan suunnittelemaan ensi kesän työlistaa...
1 kommentti:
Tsemppiä mökki projektiin. Jään mielellä seuraamaan miten projekti etenee :)
Lähetä kommentti