Kesäkauden päätösjuhlat ja tervetulotoivotus hämärälle!

 Ollaan juhlittu kesän lopetusta ja hämärän tuloa vaikka mökkikausi jatkuukin vielä X-ajan. Aikaisempina vuosina ei olla vielä elelty mökillä valmiin saunan kanssa, joten tuleva näyttää että mihin saakka pysytään täällä lämpiminä...

Juhliin lapset innostuivat askartelemaan kurpitsalyhtyjä ja muita koristeita luonnon materiaaleista. Esikoinen niputti vaahteranlehtiä lankaan roikkumaan ja kuopus taiteili oksan pätkästä, kuparinauloista ja langasta hienon virityksen verhotankoon roikkumaan. On aina ilo olla todistamassa lasten kekseliäisyyttä, kun neulan puuttuessa esikoinen keksi sitoa langanpätkän kuparinaulan päähän ja sai näin kuljetettua langan lehtien keskeltä lävitse.

Juhlissa sytyteltiin hämärän tullen lyhtyjä ja kynttilöitä, lämmitettiin sauna, syötiin täytettyjä pitaleipiä ja herkuteltiin minttusuklaa raakakakulla.

 Mökillä on tullut sisäiltyä tavallista enemmän kun ollaan osa oltu kunnon syysflunssassa jo pidempään. Tälläkin hetkelläkin kirjoittaminen tapahtuu saunan lauteilla(!) läppärin kanssa, koska puun lämpö ja rätinä tuntuvat nyt paremmilta kuin sähköpatterin kuiva lämpö. Samaan aikaan tosin navetan puolella kuuluu myös ritinä ja natina kun seinää kaatuu ja ovesta lentää ulos vuoroin naulaista lautaa ja vuoroin kipsilevyä...

Ollaan myös rakenneltu ylisille johtavaa uutta ramppia/siltaa ja siihen kaiteita. Vielä ei ole ihan valmista mutta pitkällä ollaan jo. Ylistä ollaan myös siivoiltu ja tehty uutta lattiaa...Aika näytää mikä myllerrys alakerrassa käy...kesäkeittiö oli ainakin lähtenyt tasoineen ja kaappeineen :)

Saippuoiden parissa ollaan myös askarreltu vaihtelevin tuloksin. Ollaan tehty ruusuista suolasaippuaa sekä jouluista kaura-kanelisaippuaa. Vielä olisi ennen talven tuloa toiveissa ehtiä tekemään muutama erä erilaisia saippuoita.

Pihalla on todella tuulista, mutta kaunista. Viime vkonloppuna haravoitiin koko piha. Tänä viikonloppuna ollaan lähinnä katseltu kun tuuli on pyörittänyt lehtiä keoiksi pitkin pihaa...

Viimeisen kuvan kasa ei ole kylläkään tuulen tekemä vaan lasten hyppykasa!

Lauteilla paranteleva taitaa tarttua vaihteeksi kirjakasaan ja kuittaa tältä erää :) Sairastelussa on ainakin se hyvä puoli, että saa luvan kanssa pysähtyä asioiden äärelle ja kenties oivaltaa jotain vieläkin vähän syvemmin...

Keltaista, punaista, keltaista, punaista...

Luonto näyttää kauneutensa ennen paljautta. Väriloistoa ja runsautta.

Värejä voisi tuijottaa loputtomiin. Lapset haluavat prässätä kaiken ja aikuinenkin kulkee katse maahan kiinnittyneenä. Toinen toistaan kauniimpia yksilöitä maahan leijailleena. Viimeiselle matkalleen lähteneenä. Ennen palaamista luonnon kiertoon...

Kahisevat lehtikasat pihanurmella ja maahan pudonneiden pihlajanmarjojen poksahtelu kenkien alla. Keltaiset aamuauringon säteet ja matalalta paistava oranssi ilta-aurinko.

Syksy tietää kesän loppua ja enteilee talvea, mutta se tekee sen kauniisti. Kuin hyvitellen tulemistaan...

Syksyllä tuntee pienuutensa, kun luonto taas aloittaa valmistautumisensa talveen. Kukaan ei kysy että haluanko päästää linnut etelään. Kukaan ei kysy että pidänkö sormien nipistelystä heti aamutuimaan huussille juostessa. Kukaan ei kysy että olenko valmis luopumaan rakkaista istutuksistani.

Ihminen manipuloi toiminnallaan nykyään kaikkea mitä voi, mutta vuodenajat tulevat tahdostamme riippumatta. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan, pidimme siitä tai emme. Olemme valmistautuneet siihen tai emme. Ja hyvä niin. Tämän ajan ihminen tarvitsee nöyrtymistä ja sen opettelua enemmän kuin arvaakaan.

Lapset olivat tyytyväisiä kun viereinen pelto oli viimeinkin puitu. Puumajalta oli hetkessä painautunut maahan pieni polku, mitä pitkin sipsutettiin pellolle leikkimään. Milloin haettiin olkia, milloin tutkittiin traktorin jälkiä.

Omenatkin ollaan melkein saatu kerättyä. Jääköön myyrille loput talvivarastoon. Pari viikonloppua jaksettiin ravistella puita ja jaella omenoita pitkin naapurustoa, mutta tänä viikonloppuna ei enää jaksanut muuta kuin välillä napata omenan syötäväksi ohi kulkiessaan. Omenapuut ovat vanhoja ja sadon kerätäkseen niitä saa ravistella tai kiivetä todella korkealle. Ravistelun jälkeen omenoiden keruu koreihin ja kompostiin käy työstä. Ekaluokkalaisen kiipeilyintoa ollaan päästy hyödyntämään kiitettävästi ja jälkeenpäin on hieman ehkä kauhistuttanut kiipeilykorkeudet...

Auringonkukan siementen kerääminen talteen käy taiteen luomisesta tai meditaatiosta. Äidin keräillessä kuopus kuori siemeniä ja maisteli tyytyväisenä. Hyviä!

Unikonsiementen kopistelu kuivuneista siemenkodista oli mahtavaa. Hykerryttävä ropina vasten alustaa. Harmitti suorastaan kun siemenkodat oltiin saatu tyhjennettyä.

Kehäkukan siemeniä on P-A-L-J-O-N. Mietittiin että tarvitaan varmaan pelto ensi vuonna niiden viljelyyn. Vähintäänkin jyrsijä että saadaan maa käännettyä ilman selkäkramppia.

Lehtikaalikin on innostunut viimein kasvamaan kun se on saanut viileydestä voimia vastustaa kaaliperhosia ja niiden toukkia. Ehkäpä tätä kaivetaan sitten talvella vielä lumen alta :)

Onhan tämä syksy nyt suloista aikaa kesän lopusta huolimatta! Keräilijänä saa olla kiitollinen kaikesta kuivatusta, soseutetusta ja pakastetusta. Teetä, mausteita, kosmetiikkaa, marjoja, hilloja ja siemeniä taas seuraavaan vuoteen. Kauniita muistoja mökkikesästä talletettuna sydämeen ja suunnitelmia siirrettäväksi seuraavaan kesään.

Syyskuisia askareita

Kahteen viikkoon ei päästy mökille. Voi sitä rämpimistä. Asioiden selvttelyä, päivistä selviämistä, niitä näitä ja kivisiä seiniä. Puolitututuiltakin kuuli jo että viikonlopun mökittömyys alkoi kuulumaan äänessä ja näkymään ulospäin.

Ei kukkien kasvun ihailua, ei oman maan herkkujen poimimista, ei itselle tekemistä. Mökille ikävä oli kova.

Perjantaina iloittiin. Mikään ei tuntunut kovin vakavalta ja iloa riitti. Naurua ja kepeyttä. Ei tarvinnut enää kaivata mökille kun tiedettiin että sinne päästään. Suuresta kaupungista pois ajaminen ja pieni välipysähdys jo helpotti...Puiden jykevää rauhaa ja syystuulen raikasta virettä. Lehtien väriloistoa ja hiekkateitä.
.

Pihalla meitä oli vastassa korkeat auringonkukat ja pelargonia oli herännyt lämpimien syyspäivien myötä uuteen loistoonsa. Kasvihuone oli kypsyttänyt meille herkullisia punaisia tomaatteja heitteille jätöstä huolimatta ja taivaalla aurassa lentelevät kurjet jättivät meille taas hetkeksi hyvästit huudoillaan. Kotona oltiin. Ko-to-na (Niinkuin ekaluokkalaisellamme on tapana tavata.)

Tartuttiin haravaan, ruohonleikkuriin ja porakoneeseen. Kattiloihin, maalisutiin ja kastelukannuun. Touhuttiin syyspuuhissa.
Lopputulokset olivat jotakuinkin tätä luokkaa:

 Lampolan seinä sai itsetehtyä kalkkimaalia puupintaansa. Lampolaan on muutenkin lähiaikoina vähän rakenneltu uusia portaita yms. Lampolan ylisille pihalta johtava ramppi sai myös uuden asun ja hienot kaiteet, harmi vaan ettei näitä muistettu vielä ikuistaa. Tehtiin kehäkukka-suolasaippuaa omista kehäkukan kuivatuista terälehdistä ja se oli yllättävän antoisaa. Aikaisemmin ollaan tehty mehiläisvahavoiteita uutetusta kehäkukastamme...

 Syksyiset illat ovat kauniita. Tunnelmaa luomaan riittävät muutamat lyhdyt.

Täysikuu oli yöllä taas maaginen. Se valaisi omenapuut yöllä taianomaisella hohteellaan ja heitti pitkät varjot pitkin pihanurmea. Mökin piha oli kuin menninkäismetsä ja meidän pikkuinen mökki kuin menninkäisperheen pieni kotitalo missä nukuttiin vieri vieressä tuhisten peittojen alla...Pienin menninkäispoika ei jaksanut ennen nukahtamistaan edes saunaan kun päivän työt ja illan tuhti ateria alkoivat tuomaan unen silmiin ZZZzzz...

Vaniljaa, kehäkukkaa, lipstikkaa, sitruunamelissaa...

Nikkaroitiin kuivatuslaatikoita, joissa on verkkopohja.

Kotikeittiössä tuoksuu taas mökkireissun jälkeen. Oltiinkin mökillä kaksi viikkoa ja kotona käytiin pyörähtämässä yksi yö tuossa välissä. Ensimmäinen viikko tuntui pitkältä ja ihanalta...toisella viikolla alkoi jo tulemaan mieleen arkiset kodin asiat kun ilmatkaan eivät enää suosineet kuten aikaisemmin.
Nautittiin kuitenkin ja nuo kaksi viikkoa olivat ainakin vaiherikkaita...

Saunaan kaivattiin kipeästi pesupenkkiä. Edellinen siirtyi kasvihuonetta koristamaan. Tähän ei tarvittu kuin sadepäivä, jämälautaa, luovuutta ja pellavaöljyä. Hyvin hieno ja käytännöllinen <3

Mökillä, luonnon rauhassa, luovuus lähti liikkeelle. Nikkaroitiin, istutettiin kasveja ja suunniteltiin kaikenlaisia askarteluja.

Tähän aikaan vuodesta on ihanaa miettiä kohteita mihin hyödyntää luonnon ja puutarhan antimia. Ja niitähän riittää...
Lipstikkaa kuivataan lähinnä keittoihin.
Kehäkukkaa voiteisiin.
Siankärsämöä, apilaa, poimulehteä, minttua ja sitruunamelissaa teeksi ja saippuan maustamiseen.

Kesäkurpitsaa, kesäkurpitsaa ja kesäkurpitsaa ruokiin. Samoin kantarelleja ja mustikoita ollaan saatu kiitettävästi. Pojatkin on opetettu kiittämään metsää.

Tämä kaunotar oli ilmestynyt yhden yön aikana kasvihuoneeseen. Yllätyssiemenistä.

Kasvihuoneessa kasvaa paljon tomaatteja ja paprikoita. Toivottavasti ehtivät vaihtamaan vielä väriäkin vihreästä punaiseen. Yrttispiraalissa myös viihdytään...

Suloiset poikasemme puuhasivat nämä omat yrttispiraalit dinoillensa sillä aikaa kun istutimme tontille uusia istutuksia. Mistähän lie saaneet vaikutteita tuohon touhuamiseen? :)

Pestiin ekopesuaineella myös mökillä pyykkiä. Eipä siihen juuri muuta tarvittu kuin vati, pesuaine, vettä ja nyrkit. Kotona teki mieli ekoilla lisää. Tehtiin itse huuhteluainetta väkiviinaetikasta, vedestä ja eteerisistä öljyistä(laitoin Frantsilan piparminttua ja laventelia molempia 10 tippaa). Sopivan luonnollinen ja mieto, mutta raikas tuoksu!

Pätkittiin myös oksia. Puuta kuluu todella paljon saunan lämmityksessä. Seuraava mökkikerta taidetaan taas aloittaa polttopuiden tekemisellä...

Since you seek ownership of the garden [the material world],
you feel unhappy.
Be the gardener instead of trying to be the owner,
and then you will feel happy.

~ Sri Anandamayi Ma ~

Historiallinen päivitys

Tämä on nimittäin ensimmäinen kerta kun päivitellään mökiltä blogia. Sunnuntaina viimeksi ollaan käyty kaupunkikodissa pyörähtämässä. Oltiin viikonloppu reissussa merellä ja noin tunnin kotonaolon jälkeen jatkettiin matkaa omalle mökille.

Ilmat ovat olleet kohdillaan. Välillä esimerkiksi mustikkametsässä vähän liiankin tukalat. Mustikkametsän vieressä on onneksi lampi mihin päästään marjaretken päätteeksi pulahtamaan. Isommasta pojasta on tullut varsinainen kalamies ja hän jääkin useimmiten lammelle isän kanssa onkimaan.

Kalojen ja mustikoiden lisäksi ollaan oltu omavaraisia mm.kurkun, kantarellien, perunan, salaatin, herneiden, pensaspapujen, basilikan ja kesäkurpitsan suhteen. Kaupasta haettavien tuotteiden määrä on pienentynyt ilahduttavasti. Punajuuria ja porkkanoitakin on tuloillaan, mutta saapa nähdä jääkö meille mitään kun ilmeisesti kasvimaan myyrä on ihastunut eritoten punajuuriimme.

Tänään on sadellut pitkän helleaallon jälkeen. Sade oli enemmänkin kuin tervetullut. Savinen maa halkeili jo kuivuudesta. Lämmitettiin sauna jo iltapäivällä ja pojat saivat juosta saunasta suoraan kesäsateeseen. Pienempi juoksi puun alta toiselle ravistellen runkoa jotta päälle tipahteli virvoittavia pisaroita puiden lehdiltä. Iltatoria ajateltiin, mutta se kuitenkin unohdettiin.

Sadepäivän illalla aurinko ilahdutti meitä. Puut ja kasvit loistivat auringon säteiden osuttua niihin. Puutarhapihamme oli kuin lumoava satumetsä. Ja mikä hiljaisuus...

Jo helteisenä tulopäivänä katettiin ruokapöytä vanhaan lampolaan. Sitä on tänä kesänä käytetty lähinnä tavaran säilömiseen ja paikat ovat olleetkin vinksin vonksin. Sisällä on säilötty tavaraa kukkaruukuista ruohonleikkureihin ja rakennuslautaan. Lampola siis siivottiin ja miten mukavaa siellä olikaan hellepäivänä syödä päivällistä! Lampolassa kestitettiin seuraavan päivän vieraat onnistuneesti ja saatiin pidettyä suurin osa kiukkuisista ampiaisistakin hieman kauempana ruoista.

Tämä kattaus ei siis ollut vieraille vaan ensimmäisen päivän kattaus omalle perheelle siitä mitä löytyi :)

Sadepäivän iltana siivoiltiin lampolaa hiukan lisää ja haaveiltiin...jopa vähän maalailtiin. Minkälaista olisi pitää pientä kesäkahvilaa...Täällä olisi ainakin siihen hyvät tilat. Mietittiin jo että hyvä idea olisi rahoittaa osa hirsitalon korjauksesta pitämällä kesäkahvilaa! Nyt meillä oli ainakin oma pieni kesäkahvila käytössä perheen ruokailuihin ja tällä hetkellä se riitti.
Toisaalta haaveet kantavat taas eteenpäin pitkän matkaa <3