Konstit olivat taas monenlaiset jotta saatiin omenat osittain puista eikä katkenneilta puunoksiltakaan vältytty. Anteeksi satoisat omenapuuvanhuksemme! Taas sitä viriteltiin muoveja omppupuiden alle, jotta saataisiin niiden maahan putoaminen pehmeämmäksi. Suupielet kääntyivät hymyyn kun toinen toistaan suuremmat ja punaisemmat omenat tipahtelivat muovipedille. " Sato vain paranee vuosi vuodelta" sai toinen tokaistua ihastukseltaan ja sitten sitä keräiltiin parhaimmat yksilöt laatikoihin ja osa kärrättiin suoraan kompostille.
Ja tittidii tässäpä kuvaa sadostamme kauniine IKEA-kasseineen. Pitäisi vissiin alkaa kehittelemään vähän valokuva-ystävällisempiä omenalaatikoita...
Seuraava kysymys kuuluikin sitten, että mitäpä näistä tehtäisiin. Omppupiirakkaa on jo tehty ja syöty eikä omenat pakkaseenkaan mahdu paloiteltuina. Lapset tykkäävät herkutella ihan näinkin, mutta kun niitä on niin paljon! Mikä ongelma! Edellisvuoden omenasoseista osa pilaantui, kun niitä ei kukaan välittänyt syödä. Sitten käväistiin halpahallissa ja mukaan tarttui tällainen:
Kuivatut omenat ovat leikki-ikäisille herkkunaposteltavia, eikä niissä ole lisä-aineita. Kuoritaan omenat ensin, koska yksivuotiaan hampaistolle kuorelliset ovat vielä liian sitkeitä. Kuivurin ostohetkellä kaapissa sattui olemaan tuoretta mangoakin ja siitä tuli äidin suosikki. Isän herkuksi täytyy varmaan alkaa valmistamaan kuivalihaa :) Jonkin verran tässä hommassa menee kyllä aikaa ja vaatii puuhailua, mutta tämän vaivan näkee mielellään kun saa tarjota lapsilleen itse tehtyjä luomu-herkkuja välipalaksi.
Sieniäkin kuivurissa voi kuivattaa hyvin, muttei ehkäpä näitä. Mökiltä ei kovin pitkälle tarvitse sieni-metsään lähteä kun talon edessä nököttävässä koivun kannossa kasvaa muutama tällainen. Ei ehkä niin kovin kaunis näky...
Omenoiden keräilyn lisäksi isäntä on laittanut hieman Lampolan kahvinkeittonurkkausta kuntoon. Tämä on pientä sen rinnalla, mitä Lampola tulee kokemaan joskus sitten tulevaisuudessa. Tällä välin kahvia on kuitenkin mukava keitellä työtason uuden kaakelipinnan päällä ja vaikkei kuvasta näykkään niin saatiin alaosaankin vähän lisää vanhanaikaisia astiakaappeja, jossa säilyttää sitä sun tätä. Työtason entiset lattialankut saivat siis peitteekseen tuliterät kaakelit, mitkä pelastettiin kaatopaikkakuormasta. Samoin takaseinän paneeleja hieman maalailtiin ja mikro yms.saivat uudet käytännöllisemmät paikat.
Emalikannu ja potta löytyivät Lampolan takana olevan ojan pohjalta eikä niitä tietenkään sinne voinut jättää. Ne pestiin ja saavat toimia tulevaisuudessa vaikka koristeina, koska varsinaiseen käyttöön niitä on turhan hankala käyttää mm.pyöristyneiden pohjiensa takia.
Villiviini ei päästä meitä huijaamaan itseämme vuodenajan suhteen aurinkoisista päivistä huolimatta...Villiviinin kaunis punainen syysasu saa mökkiläisen jo miltei odottamaan syksyä...
Saunan työmaalla on vielä paljon mitä pitäisi ehtiä ennen talven tuloa. Piipun muuraus on edelleen kesken ja ulkopanelointi puolillaan. Nämä tullaan kyllä vielä tekemään tämän vuoden puolella :) Syksyn harrastukset ja työkiireet ovat saaneet bloggaus-tahdin hieman hidastumaan, mutta kyllä täällä vielä ollaan. Tilastoista on mukavaa huomata että joku täällä jopa käykin ja jotain kommenttejakin on jätetty. Kiitos niistä!
