Sunnuntainen mökkiretki

Tämän viikon lopussa emme olleet ajatelleet lähteä mökille, mutta toisiin aatoksiinhan sitä tultiin kun vkonloppu lähestyi ja aurinkoisia päiviä oltiin lupailtu säätiedotuksissa. Onneksi mentiinkin, sillä mökillä meitä odotti taas monta ihanaa yllätystä ja aurinko helli meidän perhettä oikein urakalla. On se vaan niin mahtavaa kun on tällainen puuhamaa missä pääsee toteuttamaan itseään eikä tarvitse kysyä keltään lupaa! Pieninkin meistä touhusi koko päivän ulkona mm.matoja maasta kaivellen ja kompostissa hyppien. Toivon mukaan mieleen jää ihania lapsuusmuistoja. Naama oli ainakin ihan musta lähdettäessä...eikös se olekin sen merkki että hauskaa on piisannut? :)

Valkovuokot tervehtivät meitä heti pihaan ajettuamme..miten kauniita valkoisia mättäitä ympäri pihaa!

Särkynyt sydänkin oli saanut uuden alun Lampolan edessä olevassa betonirinkulassa.

Päivän mittaan korjailtiin vähän viime kerralla aloittamaamme kivimuuria ja sen taakse tehtiin kukkapenkki, johon heitin kokeilumielessä siemeniä...iloinen yllätys jos sieltä jotain nousee!

Istutettiin valkoinen kärhö omenapuun juureen...tämäkin on kokeilu, mutta jostain syystä minulla oli päähänpinttymä että ainakin yhden omenapuun runkoa pitkin pitää saada sellainen kiipeilemään...tämä omenapuu on kyllä erittäin vanha ja huonossa kunnossa, joten voi olla että siitä joudutaan pian luopumaan. Mutta annettakoon sille vielä mahdollisuus...

Tontin laidasta käännettiin pieni maapläntti ja siihen tehtiin"koekasvimaa". Raparperi pääsi kasvamaan kasvimaan viereen ja kasvimaalle heittelimme pikku-apurin kanssa erilaisia kukkien siemeniä, mm.auringonkukkaa. Tänä vuonna kasvimaalla kykkimiset jäävät vähälle mm.vauvamahan takia, mutta fiilistelyn vuoksi tämä pieni piti kääntää...jatkossa sitten hieman suunnitellumpaa ja kunniahimoisempaa kasvattelua!

ns. kasvimaa 1,5 x 1,0m

Naama punoittaa kevätauringon jäljiltä ja jaloissa hieman tuntuu päivän työt, mutta on se vaan niin ihanaa kun on kevät ja kesä vielä edessäpäin. Nautin!